Ajankohtaista

Sain C. V. Åkerlundin mediasäätiöltä keväällä 2019 apurahan digijournalismin maisteriopintoihin Lontoossa. Apurahan suuruus oli 10 000 euroa.

Olin työskennellyt aikakauslehtitoimittajana tuolloin jo pidempään, viimeisimpänä työpaikkanani Suomen Kuvalehti. Olin aiemmin ollut töissä esimerkiksi Ylioppilaslehdessä ja Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä. Olin kiinnostunut interaktiivisesta tarinankerronnasta, esimerkiksi puhelinsovelluksissa toimivasta narratiivisesta journalismista. Halusin lähteä vuodeksi keräämään ohjelmointitaitoja, jotta tietäisin, mikä digitaalisessa tarinankerronnassa olisi ylipäätään mahdollista.

Tutkinnokseni valikoitui lopulta Goldsmiths, University of Londonin MA Computational Arts. Olin alunperin hakenut Goldsmithsin digijournalismin maisterikurssille. Keskusteluissa yliopiston kanssa tuli ilmi, etta toimittajan työn jo tuntevalle Computational Arts olisi parempi ohjelma, sillä siellä koodausta opeteltaisiin paljon enemmän. Tämä ohjelma houkutteli esimerkiksi luovan alan ammattilaisia, jotka halusivat tuoda tekemiseensä uuden ulottuvuuden koodauksen avulla. C.V. Åkerlundin mediasäätiölle maisteriohjelman muutos sopi hyvin.

Vuoden mittainen maisteritutkinto oli erittäin tiivis. Aiempiin yliopisto-opintoihini verrattuna opiskelu oli koulumaista, silläkoodaustehtävien palautuksia oli säännöllisesti. Yksi vuoden keskeisistä kursseista opetti meille C++-ohjelmointikieltä openFrameworks-ohjelmiston avulla, jota käytetään usein reaaliaikaisten, esimerkiksi konenäköön perustuvien visuaalisten sovellusten tekoon. Opiskelin myös muun muassa audiovisuaalisiin projekteihin sopivan MaxMSP:n käyttöa. Minulle ehkä tärkein oli tekoälyyn keskittyvä kurssi, jonka suoritin Python-ohjelmointikieltä ja syväoppimista (deep learning) käyttäen ja sekä teksti- että visuaalisia kokeiluja tehden. Suuret kielimallit (LLM, large language model) kuten ChatGPT eivät olleet vielä markkinoilla.

Tekoälyopinnot resonoivat minussa ehkä siksi, että laadukas data on lopputulosta määrittävä tekijä niin tekoälyssä kuin journalismissa.

Tutkintomme huipentui lopputyönäyttelyyn, jossa esittelin tekoälyvetoisen Museum of Borderlands -projektini. Se kutsui katsojia fiktiiviseen pieneen museoon, jossa tekoälymalli luokitteli kameran avulla fyysisiä valokuvia. Olin kiinnostunut tekoälyn harmaista alueista ja luokituksista, jotka häilyvät. Luokittelu käynnisti kuuluville myös pieniä ääniklippejä. Pyysin katsojia lopuksi asettamaan valokuvia nimettyihin laatikoihin, joihin kuvat heidän mielestään kuuluivat (“uhka”, “ihminen” jne.). Näin järjestelmä voisi saada uuden, yhdessä laaditun luokituksen tulevaisuudessa.  Valmistuin syksyllä 2020 kiitettävällä arvosanalla (“distinction”).

Tutkinto ja jatkamani omatoiminen opiskelu johti minut teknologia-alalle. Hain töitä Suomesta ja ulkomailta, ja työllistyin opiskelukaupunkiini Lontooseen. Olin ensin luovaan teknologiaan ja tekoälyyn liittyvässä teknikon työssä University of the Arts Londonissa, josta olen myöhemmin siirtynyt tekoälyyn liittyviin ohjelmointitehtäviin yrityksiin. Tätä en olisi arvannut ennen tutkintoani. Seuraan yhä journalismia suurella mielenkiinnolla, ja nykyiset taitoni mahdollistaisivat monenlaiset journalistiseen tiedonhankintaan liittyvät tekniset projektit toimitustyössä. Voin lämpimästi suositella koodausopintoja toimittajille.

C. V. Åkerlundin apuraha yhdessä Jokesin apurahan kanssa auttoi minua täysiaikaisessa opiskelussa maisterivuoden aikana. Se oli tärkeää, koska opiskelin kokonaan uusia taitoja ilman aiempaa teknistä taustaa.